Matkalla

Pariisin matkasta kerroin jo omana blogimerkintänä, mutta muista reissuistani en olekaan vielä kertonut. Tosin alkuaika täällä meni minun osaltani niin sairastellessa, etten ole päässyt matkustelemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Nyt olen kuitenkin ollut terve jo useamman viikon.

Sää täällä on kyllä suosinut, mikä on mahdollistanut ulkona olemisen ja matkustelun: aurinkoa ja lämpöä on riittänyt, eikä vettä ole juuri satanut. Senpä vuoksi aurinkoisena ja helteisenä lokakuun päivänä päätettiin lähteä suomalais-saksalais-uzbekistanilaisella porukalla käymään hiekkarannalla. Paikaksi valikoitui Saint-Ferréolin järvi lähellä Revelin kaupunkia. Revel sijaitsee noin 50 km päässä Toulousesta ja matka sujui bussilla reilussa tunnissa 2 euron hintaan. Saavuttuamme Reveliin kävelimme muutaman kilometrin verran vuoristoa ylöspäin, mikä tuntui aika puuduttavalta siinä helteessä. Melkein alkoi jo uskoa hiipua koko järven löytämisen suhteen, kunnes erään mäennyppylän päällä eteemme aivan upea, vaikkakin todella tuulinen, Saint-Ferréolin järvi. Näkymä oli kerrassaan mahtava – ja se tunne, kun voi sanoa, että ”silmä lepää”. Istuimme hetken hiekkarannalla ja kävimme kirkkaassa vedessä kastautumassa, kunnes siirryimme piknikille aivan rannan viereen. Saint-Ferréol on tosi pieni paikka, mutta kesällä varmasti täynnä turisteja. Paluu Saint-Ferréolilta takaisin Reveliin sujui kivuttomammin alamäkeen. Kiertelimme vielä hetken Revelissä, kunnes suuntasimme takaisin bussipysäkille ja Toulouseeen. Kiva pieni vapaapäivän seikkailu!

Viikko sitten paikallinen Mondus puolestaan järjesti kulttuuri-historiallisen matkan Cahorsiin. Cahorsin viinikaupunki sijaitsee noin 115km Toulousesta pohjoiseen ja junalla sinne pääsee reilussa tunnissa. Cahorsin visiittiin kuului elegantin, selvästi ja hitaasti ranskaa puhuvan, madamen opastettu kulttuuri-historiallinen kaupunkikierros sekä tutustuminen Cahorsin perinteisiin mustiin viineihin. Tutustuimme mm. muinaisen amfiteatterin arkeologisiin kaivauksiin kaupungin pysäköintihallissa, historiallisiin keskiaikaisiin todella kapeisiin katuihin ja rapistuneisiin rakennuksiin, kuten 1300-1500 -luvuilta olevaan Maison Hérétiéen, sekä tietysti kaupungin keskuksessa sijaitsevaan 1000-1200 -luvuilla rakennettuun ja eri aikakausia ilmentävään Cathédrale Saint-Étienneen. 

Turistikierroksen jälkeen siirryimme kuuntelemaan Cahorsin viinien historiasta sekä tietysti maistelemaan niitä kuuluisia viinejä. Cahorsin tummanpunaiset, lähes mustat Malbec-viinit olivat tunnettuja jo keskiajalla, joten tietyllä arvokkuudella niitä tulikin maisteltua. Muutaman tyypillisen maun sieltä löysinkin, mutta suurin osa viinejä koskevasta tiedosta meni kyllä ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nämä kaksi herraa puhuivat sen verran nopeasti, ettei juuri perässä meinannut enää siinä vaiheessa päivää pysyä. Lopuksi jo illan pimennettyä poikkesimme upealla Lot-joen ylittävällä Valentrén sillalla. Cahors oli kyllä käymisen arvoinen paikka ja Mondus järjesti koko reissun 20 euron hintaan. Pas mal!

Päätin tuossa taannoin, että en tule jouluksi Suomeen. Lukukausi täällä päättyy jo 14. tammikuuta, joten eihän joulusta ole siihen edes pitkä aika. Tammikuussa meillä ei olekaan kuin tenttejä, joten niihin lukeminen on paljon todennäköisempää täällä kuin Suomessa. Loppujen lopuksi 4,5 kuukautta menee aika nopeasti ja nyt haluankin olla täällä niin pitkään kuin vain mahdollista. Opintoni eivät kuitenkaan mahdollista jäämistä toiseksi lukukaudeksi. Niinpä palaankin Suomeen 16. tammikuuta.

En aio kuitenkaan koko joululomaa käyttää pelkkään opiskeluun, höpöhöpö :) Sen sijaan minulla on junaliput Sveitsin Genèveen heti joulun jälkeen. Tarkoituksena on mennä laskettelemaan viikoksi Mont Blancin Chamonix’iin, aivan Ranskan, Sveitsin ja Italian rajalle. Samalla reissulla olisi mukava käydä myös Milanossa, vaikka eiköhän tuo aika siellä vierähdä muutenkin. Lisäksi varasin pariksi yöksi hotellihuoneen Genèvestä Alppireissun jälkeen. Parin päivän oma loma, ihan vain minulle, yksin. En malta odottaa! 

Saattaa loppuaika täällä mennä enemmänkin reissaamiseen kuin varsinaisesti opiskeluun, sillä ostin joulukuun alkuun junaliput myös Marseilleen. Suunnitelmissa on vielä käydä myös Bordeaux’ssa, mutta ajankohtaa vielä pohdin. Rakastan kuitenkin matkustelua, joten yritän ottaa tästäkin mahdollisuudesta kaiken irti. Noista reissuista voitte sitten lukea myöhemmin lisää.

Vacances de Toussaint – itsensä tutkiskelua ja uutta puhtia

Kävin syysloman eli Vacances de Toussaintin aikana Suomessa. Monet varmaan ihmettelevät, että miksi ihmeessä Suomeen, kun olisin voinut reissata täällä päin. Niinpä niin!

Tarvitsin irtiottoa Ranskasta! Olin turhautunut täällä olemiseen: tuntui, etten opi mitään enkä ymmärrä mitään, eivätkä asiat toimi yhtään niin kuin pitäisi. Tein jossain vaiheessa jopa listaa siitä, mikä Ranskassa on hyvin. Listasta tuli varsin lyhyt, mikä kuvaa hyvin sen hetkistä olotilaani. Se on kuitenkin selvää, että tykkään olla täällä ja tämä tulee olemaan ainutlaatuinen kokemus elämässäni, eikä tätä ole mahdollista kokea enää myöhemmin. Silti! Vaikka en aktiivisesti edes yrittänyt, huomasin Suomessa ja heti takaisin Toulouseen palattuani, tehneeni valtavasti itsetutkiskelua, mikä paljastui vasta, kun aloin loppuviikosta kirjoittaa mielessäni olleita ajatuksia paperille asti. 

Lähetin vaihdon hakupaperit laitokselle ajankohtana, jolloin olin hieman hukassa itseni kanssa. Koin itseni olevan ikään kuin pysähtyneessä tilanteessa: en kyennyt reflektoimaan mennyttä enkä nähnyt eteenpäin. Elin hetkessä, mutta en kuitenkaan kyennyt elämään siinä hetkessä tyydyttävästi. Tuota aikaa oli vaikea pukea sanoiksi. Niinpä kokeilin eri vaihtoehtoja, joiden avulla muuttaa nykyistä tilannetta parempaan päin. Tiesin tarvitsevani maisemanvaihdosta. Kun sitten minut hyväksyttiin Toulouseen opiskelemaan, olin tavattoman innoissani siitä, että jotain uutta ja ikimuistoista tulisi elämässäni tapahtumaan. Kuitenkin muutamaa kuukautta myöhemmin, kun vaihtoon lähdön aika koitti, olin taas löytänyt paikkani: tiesin, että voin taas saada elämältäni sen mitä haluankin ja tiesin, miten voin sen saada. Vaikka lähdin innoissani kohti uutta seikkailua, juuri sillä hetkellä osa minusta olisi halunnut jäädä kotiin, missä kaikki oli taas erittäin hyvin. Miksi lähteä, kun olen täällä nyt onnellinen? Entä jos en olekaan Toulousessa onnellinen? Tuosta kirjoitan myöhemmin lisää, mutta ehkä juuri tämän takia, alku Toulousessa oli minulle vaikeampaa kuin luulin.   

 

Olen oppinut itsestäni myös esimerkiksi sen, että olen ihminen, jolle on vaikeaa lähteä pitkäksi aikaa tuntemattomaan yksin. Täysin tuntemattomaan on vaikea sopeutua: kaikki rutiinit ja totutut tavat menevät uusiksi ja uudenlaiseen arkeen totuttautuminen vie oman aikansa. Huomasin sopeutuneen täällä oloon, kun viikot alkoivat mennä nopeasti ohitse – ensimmäinen viikko täällä tuntui kuukauden pituiselta. Tarvitsen perhettäni ja ystäviäni, turvaa sekä läheisyyttä. Nykytekniikka facebookeineen ja skypeineen ei poista sitä. Toisaalta rakastan yli kaiken matkustamista ja haluan nähdä eri paikkoja. Matkustan mielellään hyvässä seurassa, mutta on tuota tullut reissattua yksinkin, ja se on mukavaa, sillä tarvitsen aikaa vain itselleni. Vähän harmittaakin, että olen ollut niin paljon kipeänä tämän vaihtojakson aikana, etten ole pystynyt matkustelemaan niin paljon kuin olisin halunnut. 

Pieni irtiotto ranskan kielestä auttoi minua myös hahmottamaan, että vaikka edelleenkin ranskankieliset opinnot vaativat paljon enemmän työtä kuin Suomessa ja toisinaan tuskastun, kun en osaa, niin kielitaitoni on kyllä selvästi kehittynyt kahden kuukauden aikana. Kieleen on päässyt sisälle ja osaa ihan omalla korvallakin kuunnella, että mikä kuulostaa hyvältä tai oikealta ja mikä ei. Paluu Toulouseen sujuikin kivuttomasti. Olin täällä taas niin kuin muutama viikko sitten, sillä erotuksella, että ikävä perhettä ja ystäviä kohtaan oli hellittänyt sekä sain Suomen reissulta uutta puhtia ja positiivista asennetta loppuvaihtokaudeksi :)