Vacances de Toussaint – itsensä tutkiskelua ja uutta puhtia

Kävin syysloman eli Vacances de Toussaintin aikana Suomessa. Monet varmaan ihmettelevät, että miksi ihmeessä Suomeen, kun olisin voinut reissata täällä päin. Niinpä niin!

Tarvitsin irtiottoa Ranskasta! Olin turhautunut täällä olemiseen: tuntui, etten opi mitään enkä ymmärrä mitään, eivätkä asiat toimi yhtään niin kuin pitäisi. Tein jossain vaiheessa jopa listaa siitä, mikä Ranskassa on hyvin. Listasta tuli varsin lyhyt, mikä kuvaa hyvin sen hetkistä olotilaani. Se on kuitenkin selvää, että tykkään olla täällä ja tämä tulee olemaan ainutlaatuinen kokemus elämässäni, eikä tätä ole mahdollista kokea enää myöhemmin. Silti! Vaikka en aktiivisesti edes yrittänyt, huomasin Suomessa ja heti takaisin Toulouseen palattuani, tehneeni valtavasti itsetutkiskelua, mikä paljastui vasta, kun aloin loppuviikosta kirjoittaa mielessäni olleita ajatuksia paperille asti. 

Lähetin vaihdon hakupaperit laitokselle ajankohtana, jolloin olin hieman hukassa itseni kanssa. Koin itseni olevan ikään kuin pysähtyneessä tilanteessa: en kyennyt reflektoimaan mennyttä enkä nähnyt eteenpäin. Elin hetkessä, mutta en kuitenkaan kyennyt elämään siinä hetkessä tyydyttävästi. Tuota aikaa oli vaikea pukea sanoiksi. Niinpä kokeilin eri vaihtoehtoja, joiden avulla muuttaa nykyistä tilannetta parempaan päin. Tiesin tarvitsevani maisemanvaihdosta. Kun sitten minut hyväksyttiin Toulouseen opiskelemaan, olin tavattoman innoissani siitä, että jotain uutta ja ikimuistoista tulisi elämässäni tapahtumaan. Kuitenkin muutamaa kuukautta myöhemmin, kun vaihtoon lähdön aika koitti, olin taas löytänyt paikkani: tiesin, että voin taas saada elämältäni sen mitä haluankin ja tiesin, miten voin sen saada. Vaikka lähdin innoissani kohti uutta seikkailua, juuri sillä hetkellä osa minusta olisi halunnut jäädä kotiin, missä kaikki oli taas erittäin hyvin. Miksi lähteä, kun olen täällä nyt onnellinen? Entä jos en olekaan Toulousessa onnellinen? Tuosta kirjoitan myöhemmin lisää, mutta ehkä juuri tämän takia, alku Toulousessa oli minulle vaikeampaa kuin luulin.   

 

Olen oppinut itsestäni myös esimerkiksi sen, että olen ihminen, jolle on vaikeaa lähteä pitkäksi aikaa tuntemattomaan yksin. Täysin tuntemattomaan on vaikea sopeutua: kaikki rutiinit ja totutut tavat menevät uusiksi ja uudenlaiseen arkeen totuttautuminen vie oman aikansa. Huomasin sopeutuneen täällä oloon, kun viikot alkoivat mennä nopeasti ohitse – ensimmäinen viikko täällä tuntui kuukauden pituiselta. Tarvitsen perhettäni ja ystäviäni, turvaa sekä läheisyyttä. Nykytekniikka facebookeineen ja skypeineen ei poista sitä. Toisaalta rakastan yli kaiken matkustamista ja haluan nähdä eri paikkoja. Matkustan mielellään hyvässä seurassa, mutta on tuota tullut reissattua yksinkin, ja se on mukavaa, sillä tarvitsen aikaa vain itselleni. Vähän harmittaakin, että olen ollut niin paljon kipeänä tämän vaihtojakson aikana, etten ole pystynyt matkustelemaan niin paljon kuin olisin halunnut. 

Pieni irtiotto ranskan kielestä auttoi minua myös hahmottamaan, että vaikka edelleenkin ranskankieliset opinnot vaativat paljon enemmän työtä kuin Suomessa ja toisinaan tuskastun, kun en osaa, niin kielitaitoni on kyllä selvästi kehittynyt kahden kuukauden aikana. Kieleen on päässyt sisälle ja osaa ihan omalla korvallakin kuunnella, että mikä kuulostaa hyvältä tai oikealta ja mikä ei. Paluu Toulouseen sujuikin kivuttomasti. Olin täällä taas niin kuin muutama viikko sitten, sillä erotuksella, että ikävä perhettä ja ystäviä kohtaan oli hellittänyt sekä sain Suomen reissulta uutta puhtia ja positiivista asennetta loppuvaihtokaudeksi :)