Paris, je t'aime

Viime viikonloppuna olin Pariisissa. Toulousesta lentää Pariisiin vajaassa 1,5 tunnissa, mutta lentolippuja ei kovin edullisesti saa, mikäli haluaa juuri tiettyyn aikaan matkustaa, eikä varaa lippuja viikkokausia aikaisemmin. Junallakin matkan voi suorittaa 5-6 tunnissa, mutta itse en edes ottanut junista tarkemmin selvää. Pariisissa pääsee hyvin kulkemaan julkisilla välineillä, kun ostaa Paris Visite -matkakortin, jolla voi kulkea niin metrolla, bussilla kuin junallakin. Itse totesin metron hyvin näppäräksi ja nopeaksi, kun vain ottaa mukaan niin Pariisin katukartan kuin metrokartankin. Helpointa on tietenkin, kun suunnittelee etukäteen mitä haluaa nähdä käytettävän ajan puitteissa ja ottaa selvää aukioloajoista, hinnoista ja sijainneista, sekä jättää vielä aikaa ranskalaisen keittiön antimille ja spontaanille haahuilulle. Kamera kannattaa myös ehdottomasti ottaa mukaan, eikä jättää sitä esimerkiksi hotellihuoneeseen... Tästä syystä joidenkin kuvieni laatu jäi kehnoksi, kun piti tyytyä pelkkään kännykkäkameraan :/ 

Mitä tähän muuta voi sanoa kuin että Pariisi on kyllä ihana, kaunis ja romanttinen kaupunki. Vielä upeampi kuin luulin! Vaikka aina uuteen kaupunkikohteeseen matkustettaessa tulee käydä jotkin pakolliset turistinähtävyydet katsomassa, niin mielestäni parasta oli kuitenkin vain kävellä spontaanisti pitkin Pariisin katuja ja kujia ja puistoja, varsinkin kun mukana on vielä erinomaista seuraa. Tunnelma on niin ihana! Rakastan ranskalaisia taloja, joita on vieri vieressä mitä kauniimpia ja eri värisiä, niiden ranskalaisia koristeellisia parvekkeita, patsas- ja kukkakoristeita sekä puisia kaiverrettuja ovia. Hyvästi kaupunkimiljöön harmaat betoniset kerrostalomöhkäleet! Rakastan elävää katukahvilakulttuuria ja niistä pulppuavaa puheensorinaa, jota ymmärtää koko ajan enemmän ja enemmän. Jopa keskeltä Pariisia on kuitenkin mahdollista löytää myös rauhaa ja hiljaisuutta.

Pakolliset nähtävyydet olivat tällä kertaa Tour Eiffel, Arc de Triomphe, Mona Lisa Louvressa ja Notre Dame – ne kun sattuivat mainiosti metroreitin varrelle. Eiffel-tornille kannattaa mennä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla, mikäli haluaa välttää pahimman jonotuksen. Upeat maisemat joka suuntaan! Riemukaari nyt vaan oli riemukaari – en löytänyt siitä mitään erityistä hohtoa, varsinkin kun sitä ympäröi neljä-viiskaistainen liikenneympyrä (ilman suojatietä), jossa sai pelätä henkensä puolesta, jos yritti lähteä loikkimaan lähemmäs Riemukaarta. Kai sinne jostain pääsi, kun terassilla on hirveästi turisteja, mutta tämä ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin viitsinyt ottaa selvää asiasta... Louvreen saa helposti kulutettua kokonaisen päivän tai kaksikin, mikäli taide kiinnostaa. Me tosin suunnistimme suoraan Mona Lisalle, jonne oli yllättäen eksynyt muitakin turisteja. Myös Napoleon III:n apartementti oli vaikuttava. Notre Damen katedraali on myös näkemisen arvoinen paikka: kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin sekä oma harras tunnelmansa ja tuoksunsa. Mainittakoon tässä yhteydessä myös Champs-Élysée –luksusostoskatu, jolla sijaitsevalle Louis Vuittonille oli jopa jono liikkeen ulkopuolella. Siitä sitten ovivahti päästi porukkaa sisään, kun muita tuli ulos. En jäänyt jonottamaan, liekö päästänyt edes sisään :)

Hotelli Miramar (hyvä hinta/laatu -suhde) sijaitsi Montparnassella aivan Gare Montparnassen ja Tour Montparnassen vieressä. Läheltä hotelliakin löytyi käymisen arvoisia paikkoja. Cimetière du Montparnasse on kaunis ja rauhallinen hautausmaa, jonne mm. Simone de Beauvoir ja Jean-Paul Sartre on haudattu ja Jardin de Luxembourg on pariisilaisten suosituin puistoalue ja sunnuntainviettopaikka, jossa mm. vanhemmat monsieurit pelasivat petankkia, lapset riekkuivat leikkipuistossa ja nuoret aikuiset olivat piknikillä. Latinalaiskortteleista löytyi paljon erilaisia ravintoloita ja baareja moneen makuun. Paljon jäi kuitenkin vielä nähtävää seuraavaan kertaan, kuten Hôtel de Ville, Place de la Bastille, Sainte-Chapelle, Sorbonne (muutenkin kuin iltapimeällä vesisateessa viereiseltä kadulta), katakombit, Basilique du Sacré-Coeur (tämänkin näki ulkoa päin RER-junasta matkalla lentokentälle), Moulin Rouge, muut hautausmaat ja puistot sekä tietenkin Versailles.

Jos jotain pahaa pitää Pariisista sanoa, niin jossain paikoissa sai huonoa palvelua, eikä hinta vastannut laatua. Eräässä ravintolassa puolet aamupalasta jäi ensin saamatta: vasta kun asiasta huomautti, tarjoilija toi puuttuneet croissantit ja patongit pöytään. Vastakohtana mainittakoon Hippopotamus-ravintolaketju, jossa sai erinomaista laadukasta ruokaa ja erinomaista palvelua – jopa viiniä sai maistaa ennen sen tilaamista. Eräs kauppa puolestaan sulki ovensa nenämme edestä sunnuntaina (jolloin suurin osa kaupoista on muutenkin kiinni) jo varttia ennen ovessa ilmoitettua sulkeutumisaikaa, eikä kauppias ollut moksiskaan, vaikka ulkopuolelle tuli muitakin ihmetteleviä asiakkaita. Lisäksi Pariisissa oli liian kylmää ja tuulista näin Toulousen aurinkoisesta +35 asteesta saapuneelle :) Matkatuliaisina sitten vilustuin ja vietin päivän vuoteenomana. Pariisi oli sen arvoinen :)

Sopeutumista

Viikko ranskattarena takana! Kaksi elämääni eniten helpottanutta asiaa ovat vedenkeittimen ostaminen ja eilen toimimaan alkanut wlan-yhteys. Ehkä täällä voikin elää ja asua 4,5 kuukautta :) Olisikohan liian haastavaa metsästää seuraavaksi sähköllä toimivaa kylmälaukkua jääkaapiksi? Tai sitten laitan ruuat muovipussiin ja roikkumaan ikkunasta, mutta se ei näillä helteillä (aurinkoista ja +32 astetta) vielä toimi...

Viime sunnuntaina kävin ensimmäisellä juoksulenkillä Canal du Midin ja Canal de Briennen varrella. Teki kyllä hyvää! Ruokakauppa on pullollaan niin ihania herkkuja, että on parempi käydäkin säännöllisesti juoksemassa, ettei paisu kuin pullataikina. Noiden kanavien varrella saa tosin katsoa mihin astuu ja varoa tuleeko joku päälle: jossain vaiheessa oli jopa ruuhkaista, kun nuo kinttupolut ovat kovin kapeita. Myös kadulla kannattaa katsoa mihin astuu: koirien jätöksiä kun on pitkin poikin ja aivan keskellä katua!

Tällä viikolla olen käynyt ensimmäistä ranskan kurssia. Olin aluksi innoissani, kun opettaja kertoi, että teemme täällä paljon kommunikointiharjoituksia, mutta todellisuudessa tunnit koostuvat lähinnä siitä, että opettaja puhuu ja puhuu ja kysyy, miten sanotaan jossakin tilanteessa ja kaikki heittelee omia fraasejaan. Ihan tuollaiseen en ole Suomessa tottunut! Enemmänkin toivoisin keskusteluja pareittain tai pienissä ryhmissä: tilanteita, joissa on pakko kehittää omaa vuorovaikutustaan, eikä koko kakstituntisen aikana sanoa vain paria tökeröä lausetta. Ehkä tämäkin tästä, kun ensi viikolla alkaa muitakin kursseja :)

Saanko vielä hieman valittaa? Vaikka minulle kerrottiin ennen tänne tuloa, että tutorointi on täällä vielä hyvin lapsen kengissä, niin käytännössä sitä ei ole lainkaan. Toisessa yliopistossa on ollut peräti viikon mittainen orientaatiojakso ennen opintojen alkua, kun meidän "orientaatio" oli päivän mittainen: vähän yleistä infoa yliopistosta (josta 70% meni ihan ohi), pieni tour kampuksella, piknik (ruokaa!) ja näytettiin miten yliopiston sisäänkirjautumislappu täytettiin. Siinä se! Täällä todellakin kaipaisi jotain paikallista opiskelijaa, tutoria, joka kertoisi vastauksia käytännön kysymyksiin. Käytiin eräs päivä jopa turisti-infosta kysymässä, että mistä täältä voi ostaa tyynyn ja peiton! 

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, tässä vaiheessa on vielä ihan mukava, että paikalla on myös muita suomalaisia. On helpottavaa, kun voi jonkun kanssa jutella kunnolla ja jakaa kokemuksia, kysellä miltä tuntuu ja oletko löytänyt sitä ja sitä jne. Olen myös huomannut, miten tässä alkuvaiheessa tunteet kulkevat aikamoista vuoristorataa: jokaiseen päivään mahtuu ihania hetkiä ja myös niitä karmeita. Eiköhän se tästä tasaannu, kun sopeutuu :)

Bienvenue à Toulouse!

Huhhuijaa! Täällä sitä ollaan. Mistähän tämän blogin kirjoittamisen aloittaisi? No, oli aikamoinen voittajaolo, kun pääsin hotelliin kaiken lähtöstressin, vähien yöunien ja lähtöitkemisen jälkeen. Tuntuu kuin koko matka olisi ollut yhtä sumua, nukuinhan päiväunia kaikki lennot heräten, kun kone laskeutui Toulousen maaperälle :)

Seuraavana päivänä sainkin sitten tuntikaupalla jonottaa ja täytellä papereita, että pääsin opiskelija-asuntoon. Kämppä on aika kamala. Ilmeisesti sain paikan huonoimman remontoimattoman asunnon, vaikka hain asuntoa hyvissä ajoin, jo ennen kuin Toulousesta tuli hyväksymiskirje. Jossain paperissakin luki, että asunnon kunto on ”mauvais” eli huono. Oma huoneeni on kyllä ihan siisti ja ikkunasta on ihan nätit maisemat, mutta käytävällä sijaitsevat vessat ja suihkut ovat aika kamalat. Suihkuun ei tule valoa ollenkaan ja olen käyttänyt luovuuttani hyväkseni avaamalla viereisiä suihkuhuoneita, jotta näen edes jotain suihkussa käydessäni. Saniteettitiloissa ei myöskään ole lainkaan käsienpesuallasta, se tosin (onneksi!) löytyy omasta huoneestani. Ja keittiö! Kaikille asukkaille yhteinen keittiö, jonka varustelutaso on tasan tarkkaan uuni, keittolevy ja mikro löytyy VIEREISESTÄ rakennuksesta. Jääkaappia täällä ei ole missään, paitsi niissä huoneissa, joissa on oma keittiö. Selviäisin ehkä kaikesta muusta, mutta miten saan keitettyä teetä!?! Aamu-unisella ei ole aikaa kävellä joka aamu viereiseen rakennukseen keittämään tee ja kantamaan se omaan huoneeseen nauttiakseen sen aamupuuhiensa lomassa. Apua! Harkitsen vakavasti ostavani oman vedenkeittimen, jos vain löytäisin jostain kaupan, mistä sellaisen voi ostaa. Etsin myös jo kolmatta päivää kauppaa, josta voisi ostaa petivaatteet tai makuupussin...

Tuntuu, että olen tähän asti liikkunut täällä ihan sumussa. Jalat ovat ihan poikki kaikesta kävelystä ja silmät ovat aivan turvoksissa. Olisin varmaan täysin pihalla kaikesta, ellei pari muuta suomalaistyttöä olisi myös täällä. Jokainen, kun selvittää ja ymmärtää kolmasosan asioista, niin hyvin pärjätään :) Maanantaina alkaakin sitten opiskelut: viikon mittainen ranskan kurssi. Me suomalaiset olemme kaikki eri ryhmissä, mikä on tässä tilanteessa oikein hyvä. Onpahan pakko kommunikoida täysin ranskaksi. Ja sitähän tänne on tultu tekemään! :) Välillä huomaa jo ärsyyntyvänsä siitä, kun ei heti ymmärrä jotain asiaa, niin ranskalainen alkaa (osatessaan) puhumaan englantia.

Toulouse on varsin nätti kaupunki: söpöjä taloja, kapeita katuja ja ihania ranskalaisia koristeellisia parvekkeita. Kaupungin läpi virtaa Garonne-joki ja muutama kanava, joiden varrella aion käydä juoksemassa, kunhan jalat toipuvat siihen kuntoon. Mitään nähtävyyksiä en ole vielä ehtinyt käydä katsomassa, joten niistä sitten myöhemmin.

Nyt odotan kuumeisesti, että saan tunnukset yliopiston verkkoon, jotta pääsen kontaktiin rakkaiden ihmisten kanssa. On tässä jo koti-ikävä ehtinyt tulla, kun ei ole tämä eläminen vielä ihan helppoa ollut.