Sopeutumista

Viikko ranskattarena takana! Kaksi elämääni eniten helpottanutta asiaa ovat vedenkeittimen ostaminen ja eilen toimimaan alkanut wlan-yhteys. Ehkä täällä voikin elää ja asua 4,5 kuukautta :) Olisikohan liian haastavaa metsästää seuraavaksi sähköllä toimivaa kylmälaukkua jääkaapiksi? Tai sitten laitan ruuat muovipussiin ja roikkumaan ikkunasta, mutta se ei näillä helteillä (aurinkoista ja +32 astetta) vielä toimi...

Viime sunnuntaina kävin ensimmäisellä juoksulenkillä Canal du Midin ja Canal de Briennen varrella. Teki kyllä hyvää! Ruokakauppa on pullollaan niin ihania herkkuja, että on parempi käydäkin säännöllisesti juoksemassa, ettei paisu kuin pullataikina. Noiden kanavien varrella saa tosin katsoa mihin astuu ja varoa tuleeko joku päälle: jossain vaiheessa oli jopa ruuhkaista, kun nuo kinttupolut ovat kovin kapeita. Myös kadulla kannattaa katsoa mihin astuu: koirien jätöksiä kun on pitkin poikin ja aivan keskellä katua!

Tällä viikolla olen käynyt ensimmäistä ranskan kurssia. Olin aluksi innoissani, kun opettaja kertoi, että teemme täällä paljon kommunikointiharjoituksia, mutta todellisuudessa tunnit koostuvat lähinnä siitä, että opettaja puhuu ja puhuu ja kysyy, miten sanotaan jossakin tilanteessa ja kaikki heittelee omia fraasejaan. Ihan tuollaiseen en ole Suomessa tottunut! Enemmänkin toivoisin keskusteluja pareittain tai pienissä ryhmissä: tilanteita, joissa on pakko kehittää omaa vuorovaikutustaan, eikä koko kakstituntisen aikana sanoa vain paria tökeröä lausetta. Ehkä tämäkin tästä, kun ensi viikolla alkaa muitakin kursseja :)

Saanko vielä hieman valittaa? Vaikka minulle kerrottiin ennen tänne tuloa, että tutorointi on täällä vielä hyvin lapsen kengissä, niin käytännössä sitä ei ole lainkaan. Toisessa yliopistossa on ollut peräti viikon mittainen orientaatiojakso ennen opintojen alkua, kun meidän "orientaatio" oli päivän mittainen: vähän yleistä infoa yliopistosta (josta 70% meni ihan ohi), pieni tour kampuksella, piknik (ruokaa!) ja näytettiin miten yliopiston sisäänkirjautumislappu täytettiin. Siinä se! Täällä todellakin kaipaisi jotain paikallista opiskelijaa, tutoria, joka kertoisi vastauksia käytännön kysymyksiin. Käytiin eräs päivä jopa turisti-infosta kysymässä, että mistä täältä voi ostaa tyynyn ja peiton! 

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, tässä vaiheessa on vielä ihan mukava, että paikalla on myös muita suomalaisia. On helpottavaa, kun voi jonkun kanssa jutella kunnolla ja jakaa kokemuksia, kysellä miltä tuntuu ja oletko löytänyt sitä ja sitä jne. Olen myös huomannut, miten tässä alkuvaiheessa tunteet kulkevat aikamoista vuoristorataa: jokaiseen päivään mahtuu ihania hetkiä ja myös niitä karmeita. Eiköhän se tästä tasaannu, kun sopeutuu :)