Mielivaltaisia vinkkejä tuleville vaihtareille

Heti Toulouseen tultua kannattaa käydä Auchan-hypermarketissa, joka sijaitsee metropysäkin Balma Gramont vieressä. Auchanista löytyy edullisesti ihan kaikkea, mm. vuodevaatteita, keittiötarvikkeita, ranskankielisiä kirjoja... Kaupassa on myös ihanat tuoretuotetiskit (juustoa, leivonnaisia...) sekä tietysti metrikaupalla viinihyllyjä. Ja se on auki peräti klo 22 saakka! Yleensä Toulousessa ruokakaupat menee kiinni klo 20 ja vaatekaupat yms. klo 19. Sunnuntaisin kaupat ovat pääsääntöisesti kiinni, pieniä hinnakkaita ruokakauppoja lukuunottamatta. Capitolen edessä on toisinaan markkinoita, joissa myydään halvalla vaatteita, kenkiä, kirjoja jne. Jeanne d’Arcin ja Arnaud Bernardin välillä on puolestaan joka aamu hedelmätori, jossa hinnat ovat tavallisia ruokakauppoja edullisempia.

CROUSin tarjoama nettiyhteys toimii yhtä hyvin kuin kaikki muukin täällä, joten kaikki ilo irti siitä silloin, kun se sattuu toimimaan. Vanhemmissa asunnoissa on langaton yhteys, mutta uudemmissa kaapeli. Nettitunnukset saa opiskelukortin myötä, kun on palauttanut paperit (joissa kysytään mm. äitisi tyttönimeä!) IEP:n hallintoon ja esim. Chapoussa kannattaa käydä administrationista hakemassa ohjeet netin käyttöön. Oikeat tunnukset eivät ole mikään yksinkertainen asia...

Vartijoita pyörii yleisissä tiloissa, esim. kaupoissa, aika kiitettävästi. Tosin siinä vaiheessa, kun näen sotilaspukuisia miehiä rynnäkkökiväärien kanssa, mietin aina, että pitäisikö nyt tuntea olonsa turvalliseksi vai uhatuksi. IEP:lle on myös vartijoita, mutta kuulemma ainoastaan sen vuoksi, että rakennus on niin vanha, joten ilmeisesti koko rakennus on vaarassa romahtaa tai jotain... Toulousessa olen kuitenkin tuntenut oloni kaikkein turvattomimmaksi Chapoussa eli opiskelija-asuntolassa parin lähekkäin sattuneen tapauksen myötä. Eräänä maanantaina keskellä kirkasta päivää Chapoussa murtauduttiin kolmeen opiskelija-asuntoon irrottamalla ovesta koko lukko ja varastettiin läppäreitä, puhelimia ym. arvokasta. Toisena iltana taas eräs tyttö oli suihkussa ja huomasi, että oven alta joku mies katseli häntä. Tämän jälkeen kyseisen rakennuksen suihkutiloihin pääsi vain avaimella. 

Capitole 1 -yliopistosta aivan IEP:n vierestä saa opiskelijahintaista (3.10 €) ruokaa päivisin parin tunnin ajan. Ruoan laatu tosin vaihtelee. Chapoussa on myös oma 'brasserie', josta puolestaan saa iltaisin parin tunnin ajan mukaan vietäväksi tai paikalla syötäväksi pitsaa, pastaa ym. sapuskaa illalliseksi. Maksu tosin onnistuu vain opiskelijakortilla, johon tulee ladata rahaa yliopiston ravintolan latauspisteellä (joka on auki parina päivänä viikossa parin tunnin ajan – jos silloinkaan) tai netissä ranskalaiselta pankkitililtä. Myös Chapoun pyykkikoneita voi käyttää ainoastaan lataamalla rahaa opiskelijakortille. 

Kuukauden bussi- ja metrokortti kannattaa hankkia alle 26-vuotiaiden, sillä kortti maksaa vain 10 euroa kuussa. Vanhemmille samainen kortti maksaa jo yli 40 euroa kuussa. Itse olenkin ostanut aina 10 matkaa kerralla (9 euroa) ja yrittänyt mahdollisimman paljon kävellä. Esimerkiksi Chapousta IEP:lle kävelee puolessa tunnissa. Monissa paikoissa tuo 26 vuotta onkin rajapyykki, jonka jälkeen joudut maksamaan kaikesta aina enemmän. Alle 26-vuotiaat voivat myös ostaa vuoden voimassa olevan 49 euron hintaisen junamatkustamisen alennuskortin, mikäli aikoo matkustaa paljon Ranskassa. 

Mitä olen muiden ihmisten puheita kuunnellut, niin pankkitilin avaaminen on hidasta ja vaikeaa, kuten niin moni asia täällä, mutta se kannattaa, mikäli on vaihdossa koko vuoden, sillä ranskalaisen pankkitilin myötä voi hakea myös ranskalaista asumistukea suomalaisen asumistuen lisäksi. Itse en ottanut lopulta lainkaan ranskalaista puhelinliittymää, mutta kuulemma 'labara' on se, mikä kannattaa hankkia. Olen ollut yhteydessä ihmisiin lähinnä facebookin ja skypen kautta, ja se on riittänyt varsin hyvin.

Kovin paljoa en ole ravintoloissa ja kahviloissa käynyt ja silloinkin olen pyrkinyt vaihtamaan aina paikkaa. Ravintolaketjut Hippopotamus ja La Piazza Papa olen kuitenkin todennut erinomaisiksi niin ruoan, juoman, hinta-laadun kuin asiakaspalvelunkin suhteen. Molemmat ravintolat sijaitsevat Toulousessa Boulevard de Strasbourgin varrella. Samalla kadulla sijaitsee myös ravintola l’Entrecôte, joka vaikuttaa varsin suositulta ravintolalta, sillä sinne on aina lounas- ja illallisaikaan kymmenien metrien jonot. Itse kävin myös suurin odotuksin tämän ravintolan testaamassa, sillä pakkohan siellä oli olla hyvää ruokaa, kun vaikutti niin suositulta. Ravintola vaikutti kuitenkin jokseenkin pikaruokaravintolalta, vaikka tarjoilu olikin pöytiin: illan aikana oli tarjolla yksi menu, joka sisälsi alkusalaatin, sirlon-pihviä sekä jättimäisen kasan ranskalaisia. Pihvi oli hyvää, mutta toista kertaa tuskin sinne päädyn. Tulipahan sekin kuitenkin koettua! Paikalliset ranskalaiset opiskelijat suosittelivat Au Gascon -ravintolaa, mikäli haluaa syödä perinteistä toulouselaista ruokaa edullisesti. Place Saint Pierrellä puolestaan sijaitsee suositut opiskelijabaarit, ja meno on siellä myös se mukaista: halpaa olutta ja korviahuumaavaa meininkiä.

Marseille - la plus vieille ville de France

Matka Toulousesta Ranskan toiseksi suurimpaan ja kaikkein vanhimpaan kaupunkiin Marseilleen kestää TGV-junalla alle neljä tuntia ja maksoi 21 euroa suuntaansa. Paljon Ranskassa matkustavan alle 26-vuotiaan kannattaa hankkia 49 euron hintainen vuoden voimassa oleva junamatkustamisen alennuskortti. TGV:n 30-vuotissynttäreiden johdosta minutkin kelpuutettiin ostamaan tuo kortti, joten on matkustettava sen verran, että tuo kortti tulee arvoisekseen, ja muistettavaa pitää kortti mukana junamatkoilla.

Marseillen päärautatieasema (la Gare Saint-Charles) on rakennettu pienelle kukkulalle, joten jo astumalla ulos asemarakennuksesta saa viitteitä siitä, kuinka kaunis kaupunki on. Kävin heti asemalta ostamassa julkisen liikenteen yhden päivän kortin, joka maksoi 5 euroa, vaikka loppujen lopuksi en juuri tuota korttia olisi tarvinnut. Marseilleen oli mukavampi tutustua kävellen, mikä seuraavina päivinä tuntuikin pohkeissa sen verran, että normaali kävely oli aika vaivalloista…   

Rautatieasemalta suunnistin heti pääkatu Canebièrelle ja sitä pitkin kohti satamaa eli vanhaa porttia (le Vieux Port). Satama-alueen sanotaan olevan Marseillen sydän ja sitä se epäilemättä marseillelaisille on. Satamasta lähtee turistilaivoja läheisille Frioulin saarille, joista yhdellä sijaitsee Monte Criston kreivistä tuttu linna, Château d’If. Lisäksi satamassa myydään tuoretta kalaa sekä paljon kukkia ja tähän aikaan vuodesta myös joulukuusia. Satamaa vartioi kaksi massiivista linnoitusta, etelässä Fort St Nicolas ja pohjoisessa Fort Saint Jean, joista on mukavat näkymät kaupunkiin. Fort St Nicolasin lähellä sijaitsee Palais du Pharo puistoineen. Satamasta pohjoiseen on sokkeloinen Marseillen vanha kaupunki, le Panier, joka on inspiroinut Suomessakin nähtävää sarjaa Mistralin tuulet (Plus Belle la Vie). Kadut ovat kapeita ja vaikka talojen seinät on paikoin töhritty graffitein, pääsee alueella hyvin menneen ajan tunnelmaan. Le Panierin keskellä sijaitsee vanha monumentti, la Vieille Charité, jossa on nykyään museoita ja näyttelyitä. Koska Marseille on suuri kaupunki ja aikaa oli vain yksi päivä, päätin suosiolla jättää kaikki museot ja näyttelyt koluamatta. Vanhasta kaupungista eksyin puolivahingossa ehkä suurimpaan kirkkokompleksiin, jossa olen käynyt: La Cathedral de Sainte-Marie-Majeureen tai vain La Majoriin. Katedraali vain jatkui, jatkui, ja jatkui lukuisine kauniine pikkuhuoneineen. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

   

Marseillen kaupunkikuvaa hallitsee 150 metrin korkeuteen kukkulalle vuonna 1864 rakennettu kirkko, Notre Dame de la Garde, jota marseillelaiset kutsuvat myös "hyväksi äidiksi" (Bonne Mère). Vaikka matka kirkolle on raskas kävellä ylämäkeen (laiskimmat voivat toki ottaa bussin tai tulla autolla) pohkeiden krampatessa, hien puskiessa pintaan ja kaatuessa turvalleen viimeisissä rappusissa, on vierailu siellä ehdottomasti sen arvoista. Vaikka mahtavia maisemia näkee Marseillessa muualtakin, eivät ne kuitenkaan lyö vertoja sille näkymälle, joka avautuu Notre Damelta: joka suuntaan kymmeniä kilometrejä taloja, merenrannan kalkkikivikalliot, läheiset saaret… Sieltä näkee aivan kaiken! Paikka tosin kuhisee turisteja… Kirkossa on sekä ala- että yläkerros: alakerroksessa vallitsi niin intiimi, pimeähkö ja harras tunnelma kynttilöineen ja musiikkeineen, että olin purskahtaa itkuun (pelkkä silmäkulmien pyyhkiminen riitti), mutta tämän jälkeen yläkerros oli jopa pienoinen pettymys muistuttaen enemmän tyypillistä ranskalaista kirkkoa. Käynti Notre Dame de la Gardella oli kuitenkin parasta koko Marseillen matkassa!

Notre Damella käynnin jälkeen päätin ensimmäistä kertaa istahtaa ja hyödyntää metroa matkustamalla Estrangin asemalta Cinq Avenues Longchampille. 1800-luvulla rakennettu le Palais Longchamp on Marseillen vesilinna, mutta valitettavasti kaikki vedet oli pumpattu pois kunnostustöiden tieltä. Tästä huolimatta palatsi oli upea! Nykyään siellä sijaitsevat Musée d'histoire naturelle ja Musée des Beaux-Arts. Palatsin takana sijaitsee Longchampin puisto, joka vaikutti hieman mitäänsanomattomalta ja tylsältä, mutta ainakin lapsille siellä oli tarjolla varsin modernin näköinen leikkipuisto. Palatsi sijaitsee Boulevard Longchampin päässä, minkä varrella on harmaasävytteisiä yläluokkaisia taloja upeine parvekkeineen ja ikkunoineen. Boulevardilta eksyin jälleen uuteen kirkkoon: ranskalaisissa kirkoissa on ilmeisesti jotain perin kiehtovaa, kun harvemmin olen näin innoissani ollut kirkoista. Tällä kertaa kyseessä oli Stalingradin aukiolla sijaitseva goottilainen Saint Vincent de Paul -kirkko, jossa oli vierailuni aikana meneillään häät.

Seuraavaksi suuntasin Noaillesin alueelle rautatieaseman ja pääkatu Canebièren välimaastoon, mistä löytyi paljon arabialaisia, aasialaisia ja afrikkalaisia ruokapaikkoja. Kuolasin vain nälkäisenä ravintoloiden ulkopuolella (ja ostin myöhemmin vain patongin kiirehtiessäni junaan), sillä vielä piti ehtiä näkemään Marseillen iltaelämää, mikä olikin hyvä veto, sillä Canebièren varrella oli upeat jouluiltamarkkinat. Tunnelma oli ihanan eloisa ja ensimmäistä kertaa tulin joulutuulelle. Myynnissä oli paljon lähinnä erityyppisiä käsitöitä. Lapsillekin oli hupina karusellia ja liukumäkeä sekä koju, jossa pystyi kirjoittamaan joulupukille kirjeen. Canebièren varrelta Centre Boursesta ja sen lähettyviltä löytyy myös keskeisimmät shoppailupaikat: rue St Ferreol, rue du Rome, rue Paradis… Mutta eipä tuota minulla jäänyt aikaa shoppailuun! Myös perinteiset marseillelaiset Bouillabaisset jäi syömättä. Tarkempaa tuttavuutta olisin mielellään tehnyt myös 500 metristen jyrkkien kalkkikivikallioiden (Calanquet) sekä Frioulin saarien kanssa. Jäipähän jotakin ensi kertaankin :)

Matkalla

Pariisin matkasta kerroin jo omana blogimerkintänä, mutta muista reissuistani en olekaan vielä kertonut. Tosin alkuaika täällä meni minun osaltani niin sairastellessa, etten ole päässyt matkustelemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Nyt olen kuitenkin ollut terve jo useamman viikon.

Sää täällä on kyllä suosinut, mikä on mahdollistanut ulkona olemisen ja matkustelun: aurinkoa ja lämpöä on riittänyt, eikä vettä ole juuri satanut. Senpä vuoksi aurinkoisena ja helteisenä lokakuun päivänä päätettiin lähteä suomalais-saksalais-uzbekistanilaisella porukalla käymään hiekkarannalla. Paikaksi valikoitui Saint-Ferréolin järvi lähellä Revelin kaupunkia. Revel sijaitsee noin 50 km päässä Toulousesta ja matka sujui bussilla reilussa tunnissa 2 euron hintaan. Saavuttuamme Reveliin kävelimme muutaman kilometrin verran vuoristoa ylöspäin, mikä tuntui aika puuduttavalta siinä helteessä. Melkein alkoi jo uskoa hiipua koko järven löytämisen suhteen, kunnes erään mäennyppylän päällä eteemme aivan upea, vaikkakin todella tuulinen, Saint-Ferréolin järvi. Näkymä oli kerrassaan mahtava – ja se tunne, kun voi sanoa, että ”silmä lepää”. Istuimme hetken hiekkarannalla ja kävimme kirkkaassa vedessä kastautumassa, kunnes siirryimme piknikille aivan rannan viereen. Saint-Ferréol on tosi pieni paikka, mutta kesällä varmasti täynnä turisteja. Paluu Saint-Ferréolilta takaisin Reveliin sujui kivuttomammin alamäkeen. Kiertelimme vielä hetken Revelissä, kunnes suuntasimme takaisin bussipysäkille ja Toulouseeen. Kiva pieni vapaapäivän seikkailu!

Viikko sitten paikallinen Mondus puolestaan järjesti kulttuuri-historiallisen matkan Cahorsiin. Cahorsin viinikaupunki sijaitsee noin 115km Toulousesta pohjoiseen ja junalla sinne pääsee reilussa tunnissa. Cahorsin visiittiin kuului elegantin, selvästi ja hitaasti ranskaa puhuvan, madamen opastettu kulttuuri-historiallinen kaupunkikierros sekä tutustuminen Cahorsin perinteisiin mustiin viineihin. Tutustuimme mm. muinaisen amfiteatterin arkeologisiin kaivauksiin kaupungin pysäköintihallissa, historiallisiin keskiaikaisiin todella kapeisiin katuihin ja rapistuneisiin rakennuksiin, kuten 1300-1500 -luvuilta olevaan Maison Hérétiéen, sekä tietysti kaupungin keskuksessa sijaitsevaan 1000-1200 -luvuilla rakennettuun ja eri aikakausia ilmentävään Cathédrale Saint-Étienneen. 

Turistikierroksen jälkeen siirryimme kuuntelemaan Cahorsin viinien historiasta sekä tietysti maistelemaan niitä kuuluisia viinejä. Cahorsin tummanpunaiset, lähes mustat Malbec-viinit olivat tunnettuja jo keskiajalla, joten tietyllä arvokkuudella niitä tulikin maisteltua. Muutaman tyypillisen maun sieltä löysinkin, mutta suurin osa viinejä koskevasta tiedosta meni kyllä ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nämä kaksi herraa puhuivat sen verran nopeasti, ettei juuri perässä meinannut enää siinä vaiheessa päivää pysyä. Lopuksi jo illan pimennettyä poikkesimme upealla Lot-joen ylittävällä Valentrén sillalla. Cahors oli kyllä käymisen arvoinen paikka ja Mondus järjesti koko reissun 20 euron hintaan. Pas mal!

Päätin tuossa taannoin, että en tule jouluksi Suomeen. Lukukausi täällä päättyy jo 14. tammikuuta, joten eihän joulusta ole siihen edes pitkä aika. Tammikuussa meillä ei olekaan kuin tenttejä, joten niihin lukeminen on paljon todennäköisempää täällä kuin Suomessa. Loppujen lopuksi 4,5 kuukautta menee aika nopeasti ja nyt haluankin olla täällä niin pitkään kuin vain mahdollista. Opintoni eivät kuitenkaan mahdollista jäämistä toiseksi lukukaudeksi. Niinpä palaankin Suomeen 16. tammikuuta.

En aio kuitenkaan koko joululomaa käyttää pelkkään opiskeluun, höpöhöpö :) Sen sijaan minulla on junaliput Sveitsin Genèveen heti joulun jälkeen. Tarkoituksena on mennä laskettelemaan viikoksi Mont Blancin Chamonix’iin, aivan Ranskan, Sveitsin ja Italian rajalle. Samalla reissulla olisi mukava käydä myös Milanossa, vaikka eiköhän tuo aika siellä vierähdä muutenkin. Lisäksi varasin pariksi yöksi hotellihuoneen Genèvestä Alppireissun jälkeen. Parin päivän oma loma, ihan vain minulle, yksin. En malta odottaa! 

Saattaa loppuaika täällä mennä enemmänkin reissaamiseen kuin varsinaisesti opiskeluun, sillä ostin joulukuun alkuun junaliput myös Marseilleen. Suunnitelmissa on vielä käydä myös Bordeaux’ssa, mutta ajankohtaa vielä pohdin. Rakastan kuitenkin matkustelua, joten yritän ottaa tästäkin mahdollisuudesta kaiken irti. Noista reissuista voitte sitten lukea myöhemmin lisää.

Vacances de Toussaint – itsensä tutkiskelua ja uutta puhtia

Kävin syysloman eli Vacances de Toussaintin aikana Suomessa. Monet varmaan ihmettelevät, että miksi ihmeessä Suomeen, kun olisin voinut reissata täällä päin. Niinpä niin!

Tarvitsin irtiottoa Ranskasta! Olin turhautunut täällä olemiseen: tuntui, etten opi mitään enkä ymmärrä mitään, eivätkä asiat toimi yhtään niin kuin pitäisi. Tein jossain vaiheessa jopa listaa siitä, mikä Ranskassa on hyvin. Listasta tuli varsin lyhyt, mikä kuvaa hyvin sen hetkistä olotilaani. Se on kuitenkin selvää, että tykkään olla täällä ja tämä tulee olemaan ainutlaatuinen kokemus elämässäni, eikä tätä ole mahdollista kokea enää myöhemmin. Silti! Vaikka en aktiivisesti edes yrittänyt, huomasin Suomessa ja heti takaisin Toulouseen palattuani, tehneeni valtavasti itsetutkiskelua, mikä paljastui vasta, kun aloin loppuviikosta kirjoittaa mielessäni olleita ajatuksia paperille asti. 

Lähetin vaihdon hakupaperit laitokselle ajankohtana, jolloin olin hieman hukassa itseni kanssa. Koin itseni olevan ikään kuin pysähtyneessä tilanteessa: en kyennyt reflektoimaan mennyttä enkä nähnyt eteenpäin. Elin hetkessä, mutta en kuitenkaan kyennyt elämään siinä hetkessä tyydyttävästi. Tuota aikaa oli vaikea pukea sanoiksi. Niinpä kokeilin eri vaihtoehtoja, joiden avulla muuttaa nykyistä tilannetta parempaan päin. Tiesin tarvitsevani maisemanvaihdosta. Kun sitten minut hyväksyttiin Toulouseen opiskelemaan, olin tavattoman innoissani siitä, että jotain uutta ja ikimuistoista tulisi elämässäni tapahtumaan. Kuitenkin muutamaa kuukautta myöhemmin, kun vaihtoon lähdön aika koitti, olin taas löytänyt paikkani: tiesin, että voin taas saada elämältäni sen mitä haluankin ja tiesin, miten voin sen saada. Vaikka lähdin innoissani kohti uutta seikkailua, juuri sillä hetkellä osa minusta olisi halunnut jäädä kotiin, missä kaikki oli taas erittäin hyvin. Miksi lähteä, kun olen täällä nyt onnellinen? Entä jos en olekaan Toulousessa onnellinen? Tuosta kirjoitan myöhemmin lisää, mutta ehkä juuri tämän takia, alku Toulousessa oli minulle vaikeampaa kuin luulin.   

 

Olen oppinut itsestäni myös esimerkiksi sen, että olen ihminen, jolle on vaikeaa lähteä pitkäksi aikaa tuntemattomaan yksin. Täysin tuntemattomaan on vaikea sopeutua: kaikki rutiinit ja totutut tavat menevät uusiksi ja uudenlaiseen arkeen totuttautuminen vie oman aikansa. Huomasin sopeutuneen täällä oloon, kun viikot alkoivat mennä nopeasti ohitse – ensimmäinen viikko täällä tuntui kuukauden pituiselta. Tarvitsen perhettäni ja ystäviäni, turvaa sekä läheisyyttä. Nykytekniikka facebookeineen ja skypeineen ei poista sitä. Toisaalta rakastan yli kaiken matkustamista ja haluan nähdä eri paikkoja. Matkustan mielellään hyvässä seurassa, mutta on tuota tullut reissattua yksinkin, ja se on mukavaa, sillä tarvitsen aikaa vain itselleni. Vähän harmittaakin, että olen ollut niin paljon kipeänä tämän vaihtojakson aikana, etten ole pystynyt matkustelemaan niin paljon kuin olisin halunnut. 

Pieni irtiotto ranskan kielestä auttoi minua myös hahmottamaan, että vaikka edelleenkin ranskankieliset opinnot vaativat paljon enemmän työtä kuin Suomessa ja toisinaan tuskastun, kun en osaa, niin kielitaitoni on kyllä selvästi kehittynyt kahden kuukauden aikana. Kieleen on päässyt sisälle ja osaa ihan omalla korvallakin kuunnella, että mikä kuulostaa hyvältä tai oikealta ja mikä ei. Paluu Toulouseen sujuikin kivuttomasti. Olin täällä taas niin kuin muutama viikko sitten, sillä erotuksella, että ikävä perhettä ja ystäviä kohtaan oli hellittänyt sekä sain Suomen reissulta uutta puhtia ja positiivista asennetta loppuvaihtokaudeksi :)