Matka Toulousesta Ranskan toiseksi suurimpaan ja kaikkein vanhimpaan kaupunkiin Marseilleen kestää TGV-junalla alle neljä tuntia ja maksoi 21 euroa suuntaansa. Paljon Ranskassa matkustavan alle 26-vuotiaan kannattaa hankkia 49 euron hintainen vuoden voimassa oleva junamatkustamisen alennuskortti. TGV:n 30-vuotissynttäreiden johdosta minutkin kelpuutettiin ostamaan tuo kortti, joten on matkustettava sen verran, että tuo kortti tulee arvoisekseen, ja muistettavaa pitää kortti mukana junamatkoilla.
Marseillen päärautatieasema (la Gare Saint-Charles) on rakennettu pienelle kukkulalle, joten jo astumalla ulos asemarakennuksesta saa viitteitä siitä, kuinka kaunis kaupunki on. Kävin heti asemalta ostamassa julkisen liikenteen yhden päivän kortin, joka maksoi 5 euroa, vaikka loppujen lopuksi en juuri tuota korttia olisi tarvinnut. Marseilleen oli mukavampi tutustua kävellen, mikä seuraavina päivinä tuntuikin pohkeissa sen verran, että normaali kävely oli aika vaivalloista…
Rautatieasemalta suunnistin heti pääkatu Canebièrelle ja sitä pitkin kohti satamaa eli vanhaa porttia (le Vieux Port). Satama-alueen sanotaan olevan Marseillen sydän ja sitä se epäilemättä marseillelaisille on. Satamasta lähtee turistilaivoja läheisille Frioulin saarille, joista yhdellä sijaitsee Monte Criston kreivistä tuttu linna, Château d’If. Lisäksi satamassa myydään tuoretta kalaa sekä paljon kukkia ja tähän aikaan vuodesta myös joulukuusia. Satamaa vartioi kaksi massiivista linnoitusta, etelässä Fort St Nicolas ja pohjoisessa Fort Saint Jean, joista on mukavat näkymät kaupunkiin. Fort St Nicolasin lähellä sijaitsee Palais du Pharo puistoineen. Satamasta pohjoiseen on sokkeloinen Marseillen vanha kaupunki, le Panier, joka on inspiroinut Suomessakin nähtävää sarjaa Mistralin tuulet (Plus Belle la Vie). Kadut ovat kapeita ja vaikka talojen seinät on paikoin töhritty graffitein, pääsee alueella hyvin menneen ajan tunnelmaan. Le Panierin keskellä sijaitsee vanha monumentti, la Vieille Charité, jossa on nykyään museoita ja näyttelyitä. Koska Marseille on suuri kaupunki ja aikaa oli vain yksi päivä, päätin suosiolla jättää kaikki museot ja näyttelyt koluamatta. Vanhasta kaupungista eksyin puolivahingossa ehkä suurimpaan kirkkokompleksiin, jossa olen käynyt: La Cathedral de Sainte-Marie-Majeureen tai vain La Majoriin. Katedraali vain jatkui, jatkui, ja jatkui lukuisine kauniine pikkuhuoneineen. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Marseillen kaupunkikuvaa hallitsee 150 metrin korkeuteen kukkulalle vuonna 1864 rakennettu kirkko, Notre Dame de la Garde, jota marseillelaiset kutsuvat myös "hyväksi äidiksi" (Bonne Mère). Vaikka matka kirkolle on raskas kävellä ylämäkeen (laiskimmat voivat toki ottaa bussin tai tulla autolla) pohkeiden krampatessa, hien puskiessa pintaan ja kaatuessa turvalleen viimeisissä rappusissa, on vierailu siellä ehdottomasti sen arvoista. Vaikka mahtavia maisemia näkee Marseillessa muualtakin, eivät ne kuitenkaan lyö vertoja sille näkymälle, joka avautuu Notre Damelta: joka suuntaan kymmeniä kilometrejä taloja, merenrannan kalkkikivikalliot, läheiset saaret… Sieltä näkee aivan kaiken! Paikka tosin kuhisee turisteja… Kirkossa on sekä ala- että yläkerros: alakerroksessa vallitsi niin intiimi, pimeähkö ja harras tunnelma kynttilöineen ja musiikkeineen, että olin purskahtaa itkuun (pelkkä silmäkulmien pyyhkiminen riitti), mutta tämän jälkeen yläkerros oli jopa pienoinen pettymys muistuttaen enemmän tyypillistä ranskalaista kirkkoa. Käynti Notre Dame de la Gardella oli kuitenkin parasta koko Marseillen matkassa!
Notre Damella käynnin jälkeen päätin ensimmäistä kertaa istahtaa ja hyödyntää metroa matkustamalla Estrangin asemalta Cinq Avenues Longchampille. 1800-luvulla rakennettu le Palais Longchamp on Marseillen vesilinna, mutta valitettavasti kaikki vedet oli pumpattu pois kunnostustöiden tieltä. Tästä huolimatta palatsi oli upea! Nykyään siellä sijaitsevat Musée d'histoire naturelle ja Musée des Beaux-Arts. Palatsin takana sijaitsee Longchampin puisto, joka vaikutti hieman mitäänsanomattomalta ja tylsältä, mutta ainakin lapsille siellä oli tarjolla varsin modernin näköinen leikkipuisto. Palatsi sijaitsee Boulevard Longchampin päässä, minkä varrella on harmaasävytteisiä yläluokkaisia taloja upeine parvekkeineen ja ikkunoineen. Boulevardilta eksyin jälleen uuteen kirkkoon: ranskalaisissa kirkoissa on ilmeisesti jotain perin kiehtovaa, kun harvemmin olen näin innoissani ollut kirkoista. Tällä kertaa kyseessä oli Stalingradin aukiolla sijaitseva goottilainen Saint Vincent de Paul -kirkko, jossa oli vierailuni aikana meneillään häät.
Seuraavaksi suuntasin Noaillesin alueelle rautatieaseman ja pääkatu Canebièren välimaastoon, mistä löytyi paljon arabialaisia, aasialaisia ja afrikkalaisia ruokapaikkoja. Kuolasin vain nälkäisenä ravintoloiden ulkopuolella (ja ostin myöhemmin vain patongin kiirehtiessäni junaan), sillä vielä piti ehtiä näkemään Marseillen iltaelämää, mikä olikin hyvä veto, sillä Canebièren varrella oli upeat jouluiltamarkkinat. Tunnelma oli ihanan eloisa ja ensimmäistä kertaa tulin joulutuulelle. Myynnissä oli paljon lähinnä erityyppisiä käsitöitä. Lapsillekin oli hupina karusellia ja liukumäkeä sekä koju, jossa pystyi kirjoittamaan joulupukille kirjeen. Canebièren varrelta Centre Boursesta ja sen lähettyviltä löytyy myös keskeisimmät shoppailupaikat: rue St Ferreol, rue du Rome, rue Paradis… Mutta eipä tuota minulla jäänyt aikaa shoppailuun! Myös perinteiset marseillelaiset Bouillabaisset jäi syömättä. Tarkempaa tuttavuutta olisin mielellään tehnyt myös 500 metristen jyrkkien kalkkikivikallioiden (Calanquet) sekä Frioulin saarien kanssa. Jäipähän jotakin ensi kertaankin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti