Alppiloman jälkeen jäin vielä pariksi päiväksi Genèveen. Vaikka lähdin Genèveen viettämään aikaa itsekseni, olisin ilmeisen helposti saanut myös seuraa. Ehdin juuri ja juuri astua ulos Genèven Gare de Cornavin- asemalta, kun ensimmäinen mies kehui silmiäni, aloitti keskustelun ja pyysi kahville ja puhelinnumeroa. Sama kaava toteutui parin muunkin lähestymisyrityksen kanssa: ensin kehutaan silmiäni ja/tai kauneuttani, aloitetaan keskustelu, pyydetään kahville ja/tai puhelinnumeroa. En kuitenkaan suostunut mihinkään! He tuntuivat lisäksi hämmästelevän sitä, että halusin viettää aikani Genèvessä yksin. En oikein ymmärrä, miksi ihmiset eivät osaa arvostaa omaa aikaa, olemista ihan yksin. Itse kun nimenomaan tarvitsen sitä ja nautin siitä. Joka tapauksessa Ranskassa ollessa tuollaiseen on jo tottunutkin ja olisi hienoa kokea Suomessakin samanlaista rohkeutta lähestyä toista henkilöä kuin mitä olen kokenut vaihtoaikanani.
Päivisin kävin muutaman tunnin verran tutustumassa kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Alkuillasta puolestaan hyödynsin hotellin kuntosalia, jossa crosstreenamisen tai juoksumatolla juoksun ohessa pystyi käymään vaikka facebookissa, mutta hillitsin mieleni – olinhan sentään vielä lomalla! Kuntosalin jälkeen rentouduin hotellin normisaunassa sekä turkkilaisessa höyrysaunassa, jotka yllättivät kuumuudellaan (toisin sanoen eipähän tullut kylmä ja koki todella olevansa saunassa) näinkin kovan saunojan. Sain koko ajan olla niin kuntosalilla kuin saunoissakin ihan yksin omien ajatusteni kanssa, joten huomasin siellä helposti hurahtaneen jopa kolme tuntia. Muutenkin hotelli tuntui juuri sopivan rauhalliselta tarpeitani ajatellen ja sain nukuttua hyvät ja levolliset yöunet.
Genèvessä ei mielestäni ollut kovinkaan paljon nähtävyyksiä tai sitten olin niin häikäistynyt Alppiloman kokemuksista, ettei Genève tuntunut enää oikein miltään. Joka tapauksessa turisteja kaupungissa tuntui kuitenkin liikkuvan runsaasti. 140 metriä korkea Genèven symboli Jet d’eau -suihku oli kyllä vaikuttava näky joka puolelta kaupunkia. Erityyliset kaupunginosat myös erottuivat toisistaan selvästi: vanha kaupunki, porvarillinen Tranchées, urbaani Plainpalais, pohjoinen korkeiden kansainvälisten organisaatioiden sävyttämä alue... Toisinaan kuitenkin pisti silmään miten vanhan pittoreskin talon viereen oli rakennettu moderni teräsmöhkäle, hyi kamala! Genèveen oli helppo tutustua jalan, sillä kaikki nähtävyydet sijaitsivat lyhyen matkan päässä toisistaan. Ainoastaan kansainväliset organisaatiot sijaitsevat pienen matkan päässä, mutta sinnekin pääsi kätevästi muutaman minuutin bussimatkalla. YK:n päämajaan en harmikseni päässyt tutustumaan, koska se oli poikkeuksellisesti suljettu vierailijoilta, mutta myös viereisessä Jardin Botaniquessa eli kasvitieteellisessä puutarhassa oli mukavaa käveleskellä, kun sattui aurinkokin vielä paistamaan.
Rahan käyttö oli hieman monimutkaista. Lukuisia kertoja unohdin, että hinnat ovat frangeissa, eivätkä euroissa, mutta siitä huolimatta hinnat tuntuivat korkeahkoilta. Visa-kortti ei tuntunut kelpaavan kaupoissa, mutta eurot käteisellä kyllä kelpasivat, tosin vaihtorahana sain frangeja. Onnistuin kuitenkin kuluttamaan aika hyvin kaikki vaihtorahoina saamani frangit, sillä minulla jäi vain pari hassua kolikkoa matkamuistoksi. Genèven julkisen liikenteen Unireso-lippuautomaatit olivat todella sekavia, minkä sain huomata sumpliessani rautatieaseman ja lentokentän väliä. Kun lopulta löysi sopivan lipun, osassa automaateista ei toiminut kortti, osassa toimi vain Sveitsin frangit, eivätkä automaatit palauttaneet ylimääräistä rahaa. Hotellissa asustavat saavat onneksi hotellista ilman erillistä veloitusta julkisen liikenteen kortin oleskeluajalleen.
Paluumatka Genèvestä muistutti lähinnä suomalaista Pendolino-matkaa, vaikkakin TGV-junissa on paremmat penkit: Jossain Lyonin jälkeen juna pysähtyi teknisen vian takia, seisottiin puoli tuntia jossain maaseudulla, kunnes ajeltiin hiljakseen tunnin verran seuraavalle asemalle. Asemalla sitten kävi vilske, kun ihmiset säntäilivät pitkin asemalaituria edes takaisin ja yrittivät selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu: odoteltiin kukin vuorollaan seuraavia omaan määränpäähän meneviä junia. Lopulta saavuin Toulouseen kaksi tuntia alkuperäistä aikataulua myöhemmin. Olin kuitenkin tyytyväinen, että pääsin perille, enkä joutunut johonkin hornantuuttiin. Loma oli ohi ja oli aika pureutua viimeiseen opiskelurutistukseen tentteihin lukemisen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti