Yksi blogiteksti on näköjään unohtunut julkaista opiskelukiireiden ja joululoman odotuksen huumassa, joten tässä pieni kertomus joulukuisesta Carcassonnen reissusta, jonka tein toisen suomalaisen vaihto-opiskelijatytön kanssa. Carcassonne on suomalaisille tuttu lähinnä suositusta lautapelistä, jossa rakennetaan keskiaikaista kaupunkia. Todellisuudessa Carcassonne on siis myös ranskalainen linnoitettu kaupunki Aude-joen rannalla noin tunnin junamatkan päässä Toulousesta kaakkoon päin.
Matka ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä olin juuri saanut ostettua juna-aseman lippuautomaatista junamatkustamisen alennuskortin mukaisen lipun, kun huomasin, että olin jättänyt itse alennuskortin kämpille. Olen ihminen, joka haluaa suunnitelmallisesti pitää asiat omassa hallinnassa, ja kun tapahtuu jotain yllättäviä vastoinkäymisiä, niin hermostun ja menen paniikkiin, enkä osaa ajatella oikein järkevästi… Kun asia sitten ratkeaa, niin kaikki on taas mainiosti. Olen huomannut muiden ihmisten mielestä sen olevan lähinnä huvittavaa, kun yleensä niin rauhallinen ihminen muuttuu yhtäkkiä hermostuneeksi ja epävarmaksi sormien rummuttajaksi, mutta niin itsekin aina jälkeenpäin nauran vain asialle. En sitten uskaltanut ottaa riskiä, vaan kävin vaihtamassa lipun normaaliin aikuisten lippuun ja maksoin täten koko matkasta tuplahinnan… Toivoinkin Carcassonnen olevan sen arvoinen paikka!
En Carcassonnesta tiennyt etukäteen mitään muuta kuin, että siellä on joku linnake, joten päätimme suunnistaa heti suoraan sinne ja vasta sen jälkeen katsella, mitä muuta kaupunki tarjoaa. Vuonna 1247 linnoitettu la Cité on kuulemma Ranskan toiseksi suosituin turistikohde, ja siellä asuu nykyään vain muutama kymmentä ihmistä. Sitä ympäröi kahdessa rivissä muurit sekä sen keskellä kohoaa pääsymaksullinen kreivien linna (le château comtal) museoineen ja Saint-Nazairen basilika. Sisäänkäynnillä puolestaan on Dame Carcas -patsas. Citén viittä linnaketta, château de Termes, château d'Aguilar, château de Quéribus, château de Peyrepertuse et château de Puilaurens, kutsutaan Carcassonnen viideksi pojaksi. Lisäksi citéssä on paljon matkamuistomyymälöitä, pieni kauppoja, joitakin ravintoloita ja muutama museo.
225 metriä pitkä kävelysilta Le Pont Vieux yhdistää citén/ville hauten ja ville bassen toisiinsa Aude-joen yli. Tavallisemmin ville basse -nimellä tunnettu kaupunginosa ja Ludvig IX:n linnoitus (la bastide Saint Louis) vuodelta 1247 on Carcassonnen kauppa- ja asumiskeskus. Kaupunkia on kiertänyt 2800 metriä pitkä muuri, josta on nykyään jäljellä vain joitain jäänteitä. Keskustassa on La Place Carnot, jonka keskelle oli talven kunniaksi pystytetty luistinrata ja sen ympärille joulumarkkinat. Joulumarkkinoiden tuoksu oli aivan upea: hehkuviini, paahdetut kastanjat, crepit… Ja upea tunnelma! Carcassonnen keskusta vaikutti yllättävän vilkkaalta kävelykatuineen ja kauppoineen. Kaupungissa on myös paljon vanhoja arkkitehtuurisesti kauniita hotelleja.
Lopuksi tarkoituksemme oli mennä ravintolaan syömään ennen junan lähtöä, sillä olimme syöneet vain aamupalan ja yhdet Nutella-crepit päivän aikana, mutta kun viimein olimme löytäneet sopivan ravintolan ja tehneet tilauksemme, huomasimme, että kello oli niin paljon, ettemme ehtisi syömään ravintolassa. Niinpä pyysimme ruokamme mukaan ja kiiruhdimme junaan. Asemalla sitten totesimme junamme olevan sen verran myöhässä, että olisimme ehtineet sittenkin syödä ravintolassa sen sijaan, että hytisimme kylmyydestä asemalaiturilla tietämättä, milloin juna tulee. Vihdoin junassa sitten pääsimme herkulliselta tuoksuvan ja vielä lämpimän ruokamme kimppuun. Olin tilannut lähinnä papuja ja lihaa sisältävän ranskalaisen perinneruoan Cassoulet’n, jonka kuninkuudesta kilpailevat Toulouse ja Carcassonne. Aika kotiruokamaista, mutta yllättävän hyvää ihmisen mielestä, joka ei juuri valkoisista (tai ruskeista ja punaisista) pavuista piittaa. Tuli sitäkin maistettua! Ja Carcassonnen matka oli loppujen lopuksi onnistunut ja mukava reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti